Tunteet pois päältä?

Hellurei!

Mulla on ollut tämä vuoden alku aika haastavaa aikaa. Näen joka yö painajaisia ja nukun huonosti siitä johtuen. Muutenkin nukkuminen vaikeaa ja se vaikuttaa psyykkeeseen sekä fyysiseen vointiin. Syöminen sujuu välillä hyvin ja sit olen päivän pari syömättä. On ollut harhattomia päiviä, jotka on itselle todella ahdistavia. Ja sitten tietenkin harhaisia päiviä, joissa on omat haasteensa. Noin kaksi viikkoa sitten mulla tuli raja vastaan. Romahdin ihan kunnolla, ja itkein vuorokauden putkeen. Kunnes en fyysisesti enää kyennyt itkemään. Sen jälkeen on ollut pääosin hyvin tunteeton olo. Niinkuin ne olisi menneet pois päältä. Ei tunnu miltään. Mutta sillein hyvällä tavalla. Vähän kuin olisin energiansäästötilassa. Neutraali olotila. On lähes mahdoton itkeä. Empatiakyky sillein periaatteessa toimii, mutta ei samalla tavalla kuin yleensä. Pystyn olemaan jopa paremmin tukena tässä tilassa. En kaadu toisten kuormien alle, koska en ota niitä kokemuksena sydämeeni. Olen ehkä jopa parempi kuuntelemaan nyt keskeyttämättä sekä en reaktioillani aiheuta vahingossakaan lisää pahaa oloa tai draamaa. Viilipytyksikin voisi kutsua kaiketi. Tai vain, että on järki ja loogisuus pelissä pumpun ja tunteiden sijaan. On tehnyt omalle jaksamiselle ja mielenterveydelle tosi hyvää tämä tunnekylmyys. Suurien tunteiden kanssa päivittäinen painiminen vie mehut. Olen kyllä pystynyt nauramaan silti ja hymyilemään, vaikka varsinaisesti ei ehkä ole tuntenut iloa tai intoa yms kuin ennen. Mulla on siis ihan hyvä olla näin. Ainakin toistaiseksi. Uusi hoitaja psykoosi polilla kysyi jännästi, että haluaisinko mä että tää olisi pysyvä tila. En tietenkään. Mä opettelen säätelemään tätä. Nyt ehkä vähän hankaluuksia saada tunteet kunnolla takasin päälle, mutta harjoitus tekee mestaajan! :D Nauttikaa kevät auringosta ja lämmöstä! Mäkin yritän parhaani <3

Halauksin,

Rebecca