Hellurei!
Olin tänään viimeistä päivää pajalla. On outo fiilis. Vietin kuitenkin pajalla päivää vaille vuoden. Kävin läpi monta eri ohjaajaa ja sijaista. Melkein kaikki pajalaisetkin vaihtuivat tässä ajassa. Opin uutta ja kasvoin paljon. Sain tipsejä ja eväitä elämään. Sain kavereita. Sain vuorokausirytmin. Pääsin tosi paljon eteenpäin kilpailuhenkisyyden, ahdistuksen ja armottomuuden kanssa. Vielä on paaaaljon matkaa, mutta ei se mitään. Se on ihan okei. Onpahan, mitä työstää. Tavoitteita. Aion olla paras minä!
Viimeinen pajapäivä käytettiin ihanasti runoja kirjoittaen. It's like it was meant to be. Tehtiin pajan ohjaajan johdolla "jääkaappirunoutta" eli kirjoitettiin random sanoja lapuille, laitettiin laput purkkiin ja sitten nostettiin hyppysellinen lappuja ja niistä koottiin runoja. Kokosin viisi runoa, joista yhden jätin pajalle seinälle. Tässä ne neljä, mitkä otin mukaan:
"Vaeltaa fauni kuunnellen punkkia.
Luonto tuulettaa tuoksujaan.
Raikasta."
"Lentää perhonen korkealla
kuin lohikäärme säteilevä, aurinkoinen."
"Syvällistä, että elämä puree.
Oli veturin halaus lähellä.
Voimakkaasti hauskaa käsitellä huumorilla traumaa."
"Eteenpäin pyöräilee komea ja kyvykäs.
Yrittää puhjeta kukkaan.
Ajelehtii, olallaan orava."
Olen kiitollinen kuluneesta vuodesta. Kaikkine haasteineen ja hankaluuksineen. Pajalla ja sen ulkopuolella. Jätin jälkeni pajalle ja paja minuun. Ja on niin ihanaa, että kesä on täällä. <3
Halauksin,
Rebecca
Kommentit
Lähetä kommentti