Hellurei!
Skitsofrenian ja adhd:n lisäksi kamppailen syömishäiriön kanssa. Sairastuin syömishäiriöön n. 12-vuotiaana. Ja nimenomaan anoreksiaan. Oon pyörtyny sen takia, ollut tipassa, haukuttu laudaksi jne. Käynyt myös päiväsairaala 3:ssa ja Pitkäniemessä pari kertaa. Menkat ei oo koskaan lähtenyt pois. Anyway oon tullut niin pitkälle tän kanssa. Oon edistynyt niin paljon. Mutta tässä sitä taas ollaan. Itken, koska olen mielestäni liian iso. En kelpaa itselleni. Purin ajatuksiani jälleen runoksi, olkaa hyvät:
To the bone
Juoksin pakoon, minkä pystyin
Terveyden kanssa ystävystyin
Vuoden verran sitä kesti
Mut triggerit jatkumon esti
Yhtenä päivänä vaan heräsin
Ja herkut roskiin keräsin
Treenasin reisii, treenasin vatsaa
Tällä tiellä mun pitäis taas jaksaa
Haluaisin uuden vaa'an ostaa
Etten voi painoo vahingossa nostaa
Peilin eessä aikaa vietin
"Sotanorsu", itekseni mietin
Kaloreita siellä, kaloreita täällä
Oonko pienempi suuret vaatteet päällä?
Yksin itken kokoani
Toivon vaan laihtuvani
Tietty malli, tietty muoto
Muuten en kelpaa, olen huono
Mittailen itseäni pyörtymiseen asti
En ole enää ihminen, olen lasti
Kommentit
Lähetä kommentti